Keravan keppijumppahankinnat ovat hyvä esimerkki tapauksesta, jossa ensimmäinen Julkiraha-artikkeli voi syntyä nopeasti julkisessa keskustelussa olevista luvuista, mutta lopullinen tutkielma vaatii vielä viralliset hankintapäätökset. Ilta-Sanomien Taloussanomat-jutun mukaan Kerava maksoi yli 100 000 euroa paikalliselle yrittäjälle jumppakepeistä ja niihin liittyvistä oheistuotteista. Kaupungin oma hankintasivu kertoo Keravan hankkivan tavaroita, palveluita ja investointeja yhteensä noin 50 miljoonalla eurolla vuodessa.
Mitkä luvut ovat julkisesti esillä
Uutisessa mainitut erät muodostavat selkeän ensitarkistuslistan. Kerava päätti jutun mukaan tilata 4 175 keppijumppakeppiä. Kappalehinnaksi kerrottiin 6,80 euroa ja kokonaishinnaksi 28 390 euroa. Lisäksi yhtiöltä tilattiin kepeille suunniteltuja design-kasseja 120 euron kappalehinnalla, yhteensä 20 040 eurolla. Erillisellä hankintapäätöksellä ostettiin kolmivuotinen palvelusopimus 59 952 eurolla.
Kun nämä kolme erää lasketaan yhteen, summaksi tulee 108 382 euroa. Tässä havaintoartikkelissa summa käsitellään uutisoituna kokonaisuutena, ei vielä virallisista päätösasiakirjoista vahvistettuna loppusummana. Se on silti riittävä syy tehdä jatkoselvitys, koska uutisen mukaan kokonaisuus ylittää kilpailuttamiseen velvoittavan 60 000 euron kynnysarvon.
Miksi kilpailutusraja on olennainen
Hankintalain näkökulmasta ydinkysymys ei ole vain se, oliko yksittäinen keppi kallis vai halpa. Olennaista on, muodostivatko kepit, kassit ja videopalvelu saman hankintakokonaisuuden vai erillisiä perusteltuja hankintoja. Jos kokonaisuus arvioidaan yhdeksi hankinnaksi, kynnysarvon ylittyminen muuttaa sitä, millaista menettelyä hankintayksiköltä voidaan odottaa.
Julkirahan ensimmäinen tehtävä on siksi erottaa rivit toisistaan. Keppien 28 390 euroa, kassien 20 040 euroa ja videopalvelun 59 952 euroa ovat eri tyyppisiä eriä. Keppien kohdalla voidaan vertailla kappalehintaa. Kassien kohdalla pitää tietää kappalemäärä, materiaali, painatus ja käyttötarkoitus. Videopalvelun kohdalla taas pitää arvioida, mitä kolmen vuoden palveluun sisältyi: tuotanto, käyttöoikeus, ylläpito, koulutus vai jokin muu palveluelementti.
Markkinavertailu on tässä vasta alustava
Uutisessa viitataan siihen, että keppijumpassa käytettäviä puisia harjanvarsia voi ostaa rautakaupasta alle kahdella eurolla. Tällainen vertailu havainnollistaa suuruusluokkaa, mutta sitä ei pidä käyttää lopullisena markkinahinta-arviona ilman tarkempaa tietoa. Keravan kommentin mukaan kepit oli kustomoitu lapsille ja hinnoista sekä saatavuudesta oli tehty selvitys.
Jos käytetään pelkkää alle kahden euron harjanvarsivertailua, 4 175 kappaleen vertailusumma olisi alle 8 350 euroa. Uutisoitu keppien hinta oli 28 390 euroa. Erotus olisi tällä karkealla laskutavalla noin 20 000 euroa, mutta tämä ei vielä kerro, oliko hankinta ylihintainen. Se kertoo vain, että kappalehintaa pitää verrata oikeasti vastaavaan tuotteeseen ja hankinnan vaatimuksiin.
Mitä pitää hakea virallisista dokumenteista
Tämän artikkelin heikoin kohta on samalla jatkotyön tärkein kohta: virallinen päätösaineisto pitää hakea. Tarvitaan hankintapäätökset, mahdollinen kilpailutus- tai pienhankintadokumentaatio, tilauspäätökset, toimittajan nimi, laskut tai ostolaskurivit sekä perustelu sille, miksi hankinta on käsitelty niissä osissa kuin se on käsitelty.
Lisäksi pitää poimia päätösketju. Kuka valmisteli hankinnan, kuka teki päätöksen, oliko kyse viranhaltijapäätöksestä vai toimielimen päätöksestä ja kirjattiinko päätökseen kilpailutusperuste? Ennen tätä yksittäisiä henkilöitä ei pidä nostaa vastuullisiksi. Tässä vaiheessa lähteistetysti voidaan sanoa vain, että hankinta koskee Keravan kaupunkia ja että julkisuudessa esillä olevat summat vaativat virallisen asiakirjatarkistuksen.
Ensimmäinen johtopäätös
Keravan keppijumppakokonaisuus on Julkirahalle hyvä havainto, koska se on pieni mutta rakenteellisesti kiinnostava. Siinä on tavarahankinta, oheistuote ja palvelusopimus. Yhdessä ne ylittävät uutisoitujen lukujen perusteella 100 000 euroa. Samalla tapaus näyttää, miksi pelkkä otsikkotason kauhistelu ei riitä: oikea kysymys on, mitä ostettiin, millä menettelyllä, millä päätöksellä ja miten hinta vertautuu aidosti vastaavaan tuotteeseen tai palveluun.